NWR on osoittautunut yhä hankalammaksi, kun olen joutunut perumaan muutaman varauksemme. Ensimmäisen varauksen perumisesta on kulunut kolmisen kuukautta, mutta varausmaksun palautus ei ole tullut perille. NWR lähetti minulle kuitin, jonka mukaan palautus on kyllä siirretty takaisin luottokortille. Minne lie hävinnyt.
NWR on kuitenkin poikkeuksellisen surkea hoitamaan asioita. Yleensä olen saanut hotelleista ja retkien järjestäjiltä vastauksen kaikkiin kysymyksiini niin nopeasti, että minä olen ollut varausten teossa hidasteleva osapuoli.
Teimme viime hetken muutoksia valokuvauskalustoomme. Olimme alun perin ajatelleet ottaa yhden Canon eos 20d:n vararungoksi, mutta nyt niitä on kaksi kappaletta. Otan mukaan 140 Gt edestä CF-muistikortteja ja kuvaan niille RAW-kuvia. Iltaisin teen kuvista JPG-kopiot kahdelle SDHC-kortille, joille mahtuu yhteensä 32 Gt. Kamera voisi tehdä kopiot saman tien, mutta tallennettavan tiedon määrän kasvaessa kuvaus hidastuu hieman. Huonot kuvat on myös yksinkertaisempaa poistaa, kun niitä ei tarvitse poistaa erikseen kahdelta eri muistikortilta.
Muistikorttien lisäksi otamme sittenkin mukaan vanhan PD70X-kuvatankin, johon hankimme suuremman kovalevyn. Uusikin on vain 160 Gt (käytännössä 128 Gt), mutta suunnittelin, että siirtäisin sille vain tärkeimmät kuvat. Tähän tarkoitukseen aion hankkia vielä yhden pienemmän SDHC-kortin, johon teen valikoiduista kuvista RAW-kopiot. Valitettavasti PDX ei osaa lukea SDCH-kortteja, mikä tekee asiasta monimutkaisemman: kuvat täytyy vielä siirtää takaisin CF-kortille ennen PDX:lle tallennusta. Toinen vaihtoehto olisi ollut hankkia minikannettava ja yksi taskukokoinen, ulkoinen kovalevy. Se kasvattaisi mielestämme roinan määrän ja sen hinnan liian suureksi.
Filmille valokuvaaminen oli mukavan yksinkertaista. Minulla ei olisi tullut Tansaniassa mieleenkään, että voisin ottaa lähemmäs 10 000 kuvaa. Filmirullia taisi olla mukana noin 30, eli riittävästi 1000 kuvalle. Sillä piti pärjätä eikä lopputulosta nähnyt ennen kotiinpaluuta. Toisaalta valokuvausharrastukseni oli silloin vielä melko alkutekijöissä.
Filmivalokuvaus on monella tavalla digitaalista viehättävämpää, mutta ärsyttävän teknisen kikkailun ansiosta saan valokuvata paljon. Tietysti voin kysyä itseltäni, mihin ihmeeseen tarvitsen tuhansia matkakuvia. Oikeasti en tarvitsisi yhtään valokuvaa ja saattaisin saada matkasta jossakin mielessä enemmän irti. Valokuvaus hallitsee ympäristön havainnointia ja matkan muistelu on kuin diaesityksen katsomista. Ilman kameraa muistot olisivat kokonaisvaltaisempia ja yhtenäisempiä, pidempiä. Silti en voi kuvitella, että nauttisin matkasta yhtä paljon ilman kameraa. Monet pienet yksityiskohdat ja valon muutokset jäisivät huomaamatta. Valokuvatessa on aikaa odottaa ja katsoa. Kotiinpaluukin sujuu pehmeämmin, kun voi uppoutua kuvien käsittelyyn.
Täytyy kuitenkin muistaa nähdä asioita myös ilman kameraa.
5. heinäkuuta 2009
26. kesäkuuta 2009
Matkan suunnittelua
Päätöksestämme lähteä kesällä Namibiaan ja Kapkaupunkiin on nyt kulunut puoli vuotta. Vietettyäni useamman kuukauden järjestäen majoitusta, lentoja ja muita käytännönasiota en meinannut keksiä iltaisin tekemistä, kun kaikki alkoi olla valmista. Nyt matka tuntuu lähestyvän hurjaa vauhtia: lähdemme alle kolmen viikon kuluttua ja yhtäkkiä mieleen muistuu kymmennittäin asioita, jotka pitää vielä hoitaa.
Yövymme yhteensä 15 eri majapaikassa, joiden varaaminen oli yllättävän työlästä. Heinä- ja elokuu ovat turistien suosimia kuukausia, joten majoitus piti varata hyvissä ajoin etukäteen. Silti emme saaneet yöpaikkaa kaikista haluamistamme hotelleista: parhaat paikat ovat täynnä jopa vuodeksi eteenpäin. Namibia Wildlife Resorts, eli NWR huolehtii turistien majoituksesta kansallispuistoissa ja muutamassa muussa kohteessa. NWR vastaa sähköposteihin hitaasti, tehottomasti ja jokseenkin nuivasti. Jälkikäteen olen todennut, että olisi ollut järkevämpää käyttää paikallista matkanjärjestäjää kaikkien majoitusten varaamiseen. Se ei olisi edes maksanut ylimääräistä, koska matkanjärjestäjät saavat palkkionsa hotelleilta. Esimerkiksi Cardboard Box Travel Shop on ainakin toistaiseksi kokemukseni mukaan ollut hyvä ja luotettava. Se olisi ollut myös majoitusten maksun kannalta selkeämpää, koska eri hotelleilla on erilaiset maksukäytännöt. Joissakin halutaan etukäteen koko summa tai osa loppusummasta, mutta osassa maksetaan vasta paikanpäällä. Yleensä varausta ei voi tehdä ilman luottokorttia ja esimerkiksi NWR vaati tiedot faksattuina (meillä ei tietenkään ole faksikonetta).
Matkan yksi päätarkoituksista on tietysti valokuvaus. Kahden viikon matkamme Costa Ricaan tuntui valokuvauksen kannalta yksinkertaiselta. Heikillä oli mukana kannettava tietokone, johon siirsimme päivittäin otetut kuvat. Iltaisin kävimme kuvia jonkin verran läpi ja poistimme turhia. Namibiaan ei tunnu olevan järkeä ottaa tietokonetta tai kuvapankkia mukaan. Ajamme paljon paikoin kuoppaisilla ja todella pölyisillä hiekkateillä. Pitäisi siis ottaa tarpeeksi muistikortteja mukaan, mutta minulle tuottaa vaikeuksia arvioida, kuinka paljon kuvaan matkan aikana. Costa Ricassa otetuista kuvista olen säilyttänyt noin 3000. Namibiassa on mahdollisesti vielä enemmän kuvattavaa ja olemme reissussa vähän yli kaksinkertaisen ajan. Olisiko 120 Gt sopiva määrä muistia? Lisäksi hyödynnämme 1D mk3:n tarjoamaa mahdollisuutta kuvata samanaikaisesti kahdelle eri kortille. Toiselle kortille tallentuvat varakopiot jpg-tiedostoina.
Costa Rican kuvauskohteet olivat yksipuolisempia kuin Namibian (ja Kapkaupungin tietysti, olemmehan sielläkin viisi yötä). Oli vain erilaisia elukoita vihreällä taustalla maisemakuvauksen jäädessä hyvin vähäiseksi. Namibiassa pitäisi olla lukuisten eläinten lisäksi huikeita maisemia, ihmisiä ja mm. hiekkaan hautautunut vanha kaivoskaupunki. Ihmisten kuvaaminen jyrkässä valossa edellyttäisi salamankäyttöä, mutta ajattelin jättää sen kotiin. Minusta tuntuu, etten kehtaa räiskiä ihmisiä salamalla, vaikka saisin siihen luvan. Muutenkin suunnittelemamme retki Himba-kylään tuntuu hieman kiusallisesti tirkistelyltä, vaikka retken idea on tietysti tuoda tuloja paikallisille ihmisille. Muistan, että Tansaniassa me valkoihoiset olimme kyllä enemmän tirkistelyn kohteena. Erityisesti lapset halusivat kokeilla vaaleita hiuksiani. On vähän sääli, että olen luontevampi hyönteisten kuin vieraiden ihmisten seurassa.
Vielä pitää tottua heräämään puoli seitsemältä. Namibiassa aurinko nousee klo 6 aikoihin ja kello on siellä kaksi tuntia vähemmän kuin Suomessa. On parempi tottua heräämään liian aikaisin, koska unirytmi menee kuitenkin lentojen ja yöllisen bussimatkan takia sekaisin. Haluan herätä pirteänä riittävän aikaisin, etteivät parhaat valot mene hukkaan. Costa Ricassa en joinakin aamuina jaksanut millään herätä ja se jäi harmittamaan.
Yövymme yhteensä 15 eri majapaikassa, joiden varaaminen oli yllättävän työlästä. Heinä- ja elokuu ovat turistien suosimia kuukausia, joten majoitus piti varata hyvissä ajoin etukäteen. Silti emme saaneet yöpaikkaa kaikista haluamistamme hotelleista: parhaat paikat ovat täynnä jopa vuodeksi eteenpäin. Namibia Wildlife Resorts, eli NWR huolehtii turistien majoituksesta kansallispuistoissa ja muutamassa muussa kohteessa. NWR vastaa sähköposteihin hitaasti, tehottomasti ja jokseenkin nuivasti. Jälkikäteen olen todennut, että olisi ollut järkevämpää käyttää paikallista matkanjärjestäjää kaikkien majoitusten varaamiseen. Se ei olisi edes maksanut ylimääräistä, koska matkanjärjestäjät saavat palkkionsa hotelleilta. Esimerkiksi Cardboard Box Travel Shop on ainakin toistaiseksi kokemukseni mukaan ollut hyvä ja luotettava. Se olisi ollut myös majoitusten maksun kannalta selkeämpää, koska eri hotelleilla on erilaiset maksukäytännöt. Joissakin halutaan etukäteen koko summa tai osa loppusummasta, mutta osassa maksetaan vasta paikanpäällä. Yleensä varausta ei voi tehdä ilman luottokorttia ja esimerkiksi NWR vaati tiedot faksattuina (meillä ei tietenkään ole faksikonetta).
Matkan yksi päätarkoituksista on tietysti valokuvaus. Kahden viikon matkamme Costa Ricaan tuntui valokuvauksen kannalta yksinkertaiselta. Heikillä oli mukana kannettava tietokone, johon siirsimme päivittäin otetut kuvat. Iltaisin kävimme kuvia jonkin verran läpi ja poistimme turhia. Namibiaan ei tunnu olevan järkeä ottaa tietokonetta tai kuvapankkia mukaan. Ajamme paljon paikoin kuoppaisilla ja todella pölyisillä hiekkateillä. Pitäisi siis ottaa tarpeeksi muistikortteja mukaan, mutta minulle tuottaa vaikeuksia arvioida, kuinka paljon kuvaan matkan aikana. Costa Ricassa otetuista kuvista olen säilyttänyt noin 3000. Namibiassa on mahdollisesti vielä enemmän kuvattavaa ja olemme reissussa vähän yli kaksinkertaisen ajan. Olisiko 120 Gt sopiva määrä muistia? Lisäksi hyödynnämme 1D mk3:n tarjoamaa mahdollisuutta kuvata samanaikaisesti kahdelle eri kortille. Toiselle kortille tallentuvat varakopiot jpg-tiedostoina.
Costa Rican kuvauskohteet olivat yksipuolisempia kuin Namibian (ja Kapkaupungin tietysti, olemmehan sielläkin viisi yötä). Oli vain erilaisia elukoita vihreällä taustalla maisemakuvauksen jäädessä hyvin vähäiseksi. Namibiassa pitäisi olla lukuisten eläinten lisäksi huikeita maisemia, ihmisiä ja mm. hiekkaan hautautunut vanha kaivoskaupunki. Ihmisten kuvaaminen jyrkässä valossa edellyttäisi salamankäyttöä, mutta ajattelin jättää sen kotiin. Minusta tuntuu, etten kehtaa räiskiä ihmisiä salamalla, vaikka saisin siihen luvan. Muutenkin suunnittelemamme retki Himba-kylään tuntuu hieman kiusallisesti tirkistelyltä, vaikka retken idea on tietysti tuoda tuloja paikallisille ihmisille. Muistan, että Tansaniassa me valkoihoiset olimme kyllä enemmän tirkistelyn kohteena. Erityisesti lapset halusivat kokeilla vaaleita hiuksiani. On vähän sääli, että olen luontevampi hyönteisten kuin vieraiden ihmisten seurassa.
Vielä pitää tottua heräämään puoli seitsemältä. Namibiassa aurinko nousee klo 6 aikoihin ja kello on siellä kaksi tuntia vähemmän kuin Suomessa. On parempi tottua heräämään liian aikaisin, koska unirytmi menee kuitenkin lentojen ja yöllisen bussimatkan takia sekaisin. Haluan herätä pirteänä riittävän aikaisin, etteivät parhaat valot mene hukkaan. Costa Ricassa en joinakin aamuina jaksanut millään herätä ja se jäi harmittamaan.
25. kesäkuuta 2009
3. kesäkuuta 2009
Kalimeen retkeilypolku
Kävimme Oulun lähellä sijaitsevalla pienellä retkeilyalueella, jossa on vajaan 6 km mittainen retkeilypolku. Polku kulkee jonkin matkaa Kalimeenojan vartta pitkin. Ajaessamme kuoppaista hiekkatietä polun lähtöpaikalle näimme nuoren hirven, joka katseli meitä hetken ennen metsään katoamista.
200 metrin päässä polun lähtöpisteestä sijaitsee laavu ja nuotiopaikka. Laavun vieressä oleva pieni koski vaimentaa mukavasti tieltä kuuluvan liikennemetelin ja retkeilijä voi melkein tuntea olevansa kauempanakin kaupungista. Reitin puolivälissä pitäisi olla toinen laavu lammen rannalla.
Kävelimme polkua ainoastaan kilometrin verran, sillä juutuimme valokuvaamaan polun varrelta löytämiämme hyönteisiä ja meidän oli palattava takaisin syömään. Alla lehtikantokuoriainen, sinitoukohärkä ja koivunkäärökärsäkäs.
Ruoan kypsymistä odotellessa kuvasin rentukoita, vastakuoriutunutta koskikorentoa ja orvokkeja.
200 metrin päässä polun lähtöpisteestä sijaitsee laavu ja nuotiopaikka. Laavun vieressä oleva pieni koski vaimentaa mukavasti tieltä kuuluvan liikennemetelin ja retkeilijä voi melkein tuntea olevansa kauempanakin kaupungista. Reitin puolivälissä pitäisi olla toinen laavu lammen rannalla.
Kävelimme polkua ainoastaan kilometrin verran, sillä juutuimme valokuvaamaan polun varrelta löytämiämme hyönteisiä ja meidän oli palattava takaisin syömään. Alla lehtikantokuoriainen, sinitoukohärkä ja koivunkäärökärsäkäs.
Ruoan kypsymistä odotellessa kuvasin rentukoita, vastakuoriutunutta koskikorentoa ja orvokkeja.
24. toukokuuta 2009
Piisku hyppii taas
Uusintayritys kuvata Piiskua loikkimassa onnistui melko hyvin. Koska kuvat tarkentuivat aiemmin säännönmukaisesti liian taakse, siirsin kameran (Canon 1D Mk III:n hyödyllinen ominaisuus) asetuksista objektiivin tarkennusta aavistuksen eteen. Kuvat tarkentuivat paremmin kohdalleen, vaikka edelleen vauhdikkaimmat loikat jäivät täysin epäteräviksi. Juoksukuvia pitäisi tietysti ottaa ulkona ja nopealla teleobjektiivilla, mutta käy se näinkin. Piiskulla ainakin on hauskaa, kun konttaan lattialla.
Paprikoissa ja tomaateissa on kohtalaisesti raakileita. Tomaatit eivät ole toistaiseksi pudottaneet nuppuja, mutta paprikat pudottavat nyt lähes kaikki uudet raakileet ennen kuin ne ehtivät kasvaa pikkurillinpäätä suuremmiksi. Vika saattaa olla esimerkiksi lannoituksessa tai suurissa lämpötilaeroissa. Yllättävää on, että pienimmässä ruukussa oleva paprika on ruvennut kasvattamaan suurinta hedelmämäärää. Myös munakoisoissa on ensimmäiset raakileet ja paljon nuppuja.
Paprikoissa ja tomaateissa on kohtalaisesti raakileita. Tomaatit eivät ole toistaiseksi pudottaneet nuppuja, mutta paprikat pudottavat nyt lähes kaikki uudet raakileet ennen kuin ne ehtivät kasvaa pikkurillinpäätä suuremmiksi. Vika saattaa olla esimerkiksi lannoituksessa tai suurissa lämpötilaeroissa. Yllättävää on, että pienimmässä ruukussa oleva paprika on ruvennut kasvattamaan suurinta hedelmämäärää. Myös munakoisoissa on ensimmäiset raakileet ja paljon nuppuja.
16. toukokuuta 2009
Mansikat
Kokeilen tänä vuonna ensimmäistä kertaa mansikoiden kasvatusta siemenestä asti, tai oikeastaan mansikoiden kasvatusta ylipäänsä. Siemenestä kasvattaminen on ilmeisen vaikeaa, enkä usko saavani satoa. Kylvin siemenet helmikuun lopussa ja suurimmat taimet ovat nyt noin 3-senttisiä. Simenet ititivät nopeasti, mutta sen jälkeen kasvu on ollut hyvin hidasta. Taimet olivat pitkään niin hentoja, etten uskaltanut ottaa niitä pois muovikelmun alta. Mullan pinnalle ehti kasvaa sammalta ja siellä viihtyi kaikenlaisia pieniä elukoita, mikä ei toisaalta varmasti nopeuttanut kasvua. Tänään päätin koulia isoimmat taimet omiin ruukkuihinsa. Alla kuva pienestä, mutta terhakkaasta mansikasta.
Piiskukin pääsi parvekkeelle ja valokuvasin sitä Sigman 50 mm f1.4 -objektiivilla.
Piiskukin pääsi parvekkeelle ja valokuvasin sitä Sigman 50 mm f1.4 -objektiivilla.
10. toukokuuta 2009
Parvekepuutarha
Kylvin tänä vuonna siemenet noin kuukauden verran liian myöhään, koska en alunperin meinannut kasvattaa mitään kesän matkan vuoksi. Jotenkin kuitenkin kävi niin, että meillä on taas kaksi pöydällistä taimia ja yrttejä. Innostuin kasvattamaan erityisesti yrttejä aiempaa enemmän, sillä ne ehtivät tuottaa hyvin satoa ennen matkalle lähtöä. Kiinnostavin kokeilu on ehkä stevia, jonka lehtiä voi kuulemma käyttää makeutukseen. Sen pitäisi olla 150 kertaa sokeria makeampaa. Stevia iti suhteellisen nopeasti, mutta on kasvanut yrteistä hitaimmin.
Löysin roskiksesta parvekkeelle vanhan Lundia-hyllyn, johon lähes kaikki kasvit mahtuvat. Ruukut ovat tänä vuonna aiempaa pienempiä (suurin osa 8,2 litran saviruukkuja), koska kyllästyimme rumiin ämpäreihin. Toivottavasti ne riittävät pensastomaateille ja -paprikoille, jos lannoitus on riittävä. Parveke saisi olla valoisampi, mutta sentään siihen paistaa aurinko noin kello 15 alkaen. Joensuussa parvekkeemme oli niin aurinkoinen, että kasvit paloivat, vaikka ne yritti totuttaa hyvin maltillisesti ulkoilmaan. Alla kasvit ovat ensimmäistä kertaa ulkona. Kuvasta (ehkä) näkyy, miten tomaattien lehdet ovat käpristyneet kasvien jouduttua yhtäkkiä runsasravinteisempaan multaan.
Paprikoissa ja tomaateissa on jo kukkia ja aivan pieniä raakileita. Munakoiso on tehnyt vasta nuppuja, mutta se on silti kasvanut vauhdikkaammin kuin aiemmin kylvetty kasvihuonemunakoiso viime vuonna. Saimme kahdesta munakoisosta vain kaksi pienehköä hedelmää, vaikka nuppuja oli runsaasti. Suurin osa kukista jäi hedelmöitymättä ja raakileet mätänivät. Vika taisi olla ainakin osittain liian kylmässä kesässä. Kuvassa on pensaspaprikan kukka.
Löysin roskiksesta parvekkeelle vanhan Lundia-hyllyn, johon lähes kaikki kasvit mahtuvat. Ruukut ovat tänä vuonna aiempaa pienempiä (suurin osa 8,2 litran saviruukkuja), koska kyllästyimme rumiin ämpäreihin. Toivottavasti ne riittävät pensastomaateille ja -paprikoille, jos lannoitus on riittävä. Parveke saisi olla valoisampi, mutta sentään siihen paistaa aurinko noin kello 15 alkaen. Joensuussa parvekkeemme oli niin aurinkoinen, että kasvit paloivat, vaikka ne yritti totuttaa hyvin maltillisesti ulkoilmaan. Alla kasvit ovat ensimmäistä kertaa ulkona. Kuvasta (ehkä) näkyy, miten tomaattien lehdet ovat käpristyneet kasvien jouduttua yhtäkkiä runsasravinteisempaan multaan.
Paprikoissa ja tomaateissa on jo kukkia ja aivan pieniä raakileita. Munakoiso on tehnyt vasta nuppuja, mutta se on silti kasvanut vauhdikkaammin kuin aiemmin kylvetty kasvihuonemunakoiso viime vuonna. Saimme kahdesta munakoisosta vain kaksi pienehköä hedelmää, vaikka nuppuja oli runsaasti. Suurin osa kukista jäi hedelmöitymättä ja raakileet mätänivät. Vika taisi olla ainakin osittain liian kylmässä kesässä. Kuvassa on pensaspaprikan kukka.
3. toukokuuta 2009
Hailuodossa taas
Näimme eilen Hailuodossa kaksi piisamiperhettä. Toisen perheen yksi jäsen oli erityisen peloton ja se antoi meidän valokuvata itseään peseytymässä ja syömässä. Päätimme silti jättää piisamit muutamaksi tunniksi ja palata takaisin valon parannuttua iltaa kohden. Kävimme läheisellä lintutornilla, jossa kuvasimme viime viikonloppuna nokikanoja, mutta sieltä jäät olivat jo sulaneet ja linnut olivat siirtyneet kauemmaksi rannasta. Piisamit olivat harmiksemme kadonneet, kun palasimme etsimään niitä.
Lintuja oli edelleen paljon liikkeellä. Ylhäältä alas: tylli, kuovi ja punasotkia (taustalla tukkasotka).
Lintuja oli edelleen paljon liikkeellä. Ylhäältä alas: tylli, kuovi ja punasotkia (taustalla tukkasotka).
Valopalloja
Näin vappuna kevään ensimmäiset (Oulussa, Helsingissä niitä oli jo pari viikkoa sitten) leskenlehdet Oulun kasvitieteellisessä puutarhassa ja yritin saada niistä muutaman "valopallokuvan". Sirottelin leskenlehtien taustalle auringonvalossa kimaltavaa lunta, mikä ehkä tekee leskenlehtien elinympäristöstä hieman epäuskottavan: eiväthän ne sentään lumesta kasva. Valopalloista ei tullut erityisen kauniita, mutta muuten taustana olisi ollut jyrkkäkontrastinen kivikko.
Lisää valopalloja. Toinen kuva on otettu Kiimingin Hirvisuolla, jossa oli hyvin hiljaista muutamia kuoveja, laulujoutsenia ja teeriä lukuun ottamatta. Ne olivat kaikki liian kaukana kuvattaviksi.
Lisää valopalloja. Toinen kuva on otettu Kiimingin Hirvisuolla, jossa oli hyvin hiljaista muutamia kuoveja, laulujoutsenia ja teeriä lukuun ottamatta. Ne olivat kaikki liian kaukana kuvattaviksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
