Etoshan vierailu alkoi olla lopussa, mutta jäljellä oli vielä kaksi yötä Namutonin leirintäalueella. Aika tuntui kuluvan hirvittävän nopeasti - harmittavan tuttu tunne aiemmilta matkoilta.
Ajomatka Halalista Namutoniin sujui ilman erityisiä yllätyksiä. Näimme taas pusikkoon sulautuvia norsuja sekä paljon kirahveja, seeproja ja impaloita. Perille päästyämme aurinko oli jo korkealla ja meillä oli nälkä. Namibiassa useimmat ravintolat ovat auki vain lounas- ja päivällisaikaan. Lounas alkaa yleensä puolen päivän aikoihin ja sitä ennen ei Namutonistakaan saanut ruokaa. Minulle tuli tavallisesti suurempi nälkä jo aamukymmeneltä, koska söimme aamupalan niin aikaisin. Namutonin ruokakaupassa myytiin vain jäisiä suuria kanakimpaleita. Niiden valmistukseen olisi mennyt koko päivä, joten söimme joka kerta ravintolassa. Ruoka oli melkoisen kallista, mutta iltaisin seisovasta pöydästä sai syödä niin paljon kuin jaksoi ja valikoima oli monipuolinen.
Pieni kirahvi aamuauringossa.
Norsu ruokailee.
Seeproja Kalkheuwelissa. Kalkheuwel osoittautui hyväksi juomapaikaksi, sillä siellä oli aina käydessämme eläimiä. Vesipiste on lähellä parkkipaikkaa. Kuva on otettu poikkeuksellisesti laajakulmalla. Automme ohjaamossa oli niin niukasti tilaa, että vaihto-objektiiveille ei ollut mitään järkevää paikkaa. Oikeastaan ohjaamossa ei ollut säilytystilaa kuin puolen litran vesipullolle ja opaskirjalle. Eväät menivät penkin takana ja ylimääräiset vaatteet sekä akut oli survottava penkin niskatuen taakse, josta ne tippuivat vähän väliä syliin.
Seeprat tarkkailivat tilannetta ympäröivissä puskissa pitkään ennen juomapaikalle tuloa. Sitten joku yksilö käveli varovasti katsomaan, onko reitti selvä, ja muu lauma seurasi hiljalleen perässä. Seeprat joivat vuorotellen ja poistuivat letkassa.
Kalkheuwelissa käy myös paljon lintuja. Yritin kuvata melko huonolla menestyksellä näitä töyhtöturakoja. Auton pienestä ikkunasta on todella vaikeaa saada kuvia läheltä lentävästä linnusta! Töyhtöturakon ääni on aivan omanlaisensa. Ihmeellisen määkinän lisäksi turakon varoitushuuto kuulostaa siltä kuin se sanoisi "go away", mistä tulee lajin englanninkielinen nimi (Grey Go-away-bird).
Namutonin linnoitus ja seepramangusteja. Saksalaiset rakensivat linnoituksen vuonna 1904, mutta se tuhoutui pian sodassa ja rakennettiin uudestaan pari vuotta myöhemmin. Se on toiminut ensimmäisessä maailmansodassa englantilaisten vankien säilytyspaikkana.
Strutsit selvittävät nokkimisjärjestystään. Musta höyhenpuku kuuluu koiraalle, naaraat ja nuoret ovat ruskeita.
Iltapäivällä ajoimme pitkähkön matkan aivan Etoshan pohjoisajan tuntumaan, jossa keskellä laajaa heinätasankoa on Andonin vesipiste. Kudut odottavat kaukana juomavuoroaan, sillä vesipiste on varattu.
Norsukaksikko Andonissa. Kuulimme, että Andonissa oli juuri tavattu leijonia, mutta ne olivat varmasti poistuneet norsujen tieltä.
Kielletty ajosuunta.
Andonin jälkeen ajoimme takaisin lähelle Namutonia ja kiersimme di-dik-reitin. Se on lyhyt kierros, jossa on ehkä puiston paras mahdollisuus nähdä pienen pieni dik-dik-antilooppi. Me näimmekin useita yksilöitä.
Impaloita ja taustalla Klein Namutoni -niminen vesiallas. Namutonissa on parasta se, ettei leiristä tarvitse ajaa kauas nähdäkseen paljon eläimiä. Klein Namutoni on yksi Etoshan vilkkaimmista juomapaikoista ja se sijaitsee noin kilometrin päässä Namutonin portilta.
Klein Namutoni.
Maisemaa Namutonin lähellä. Etoshan suola-altaassa on paljon vettä.
Tummien gnuiden kuvaus on vaikeaa keskipäivän valossa, mutta ilta-auringossa kuvattuna gnun erottaa olevan enemmän kuin musta möykky.
Kirahvi Goasissa.
Namutonissa kirahvin "kakomisen" syy selvisi, kun näimme tämän kirahvin hieman ennen auringonlaskua. Tietysti, sehän imeskelee luuta! Kirahvit ja muut eläimet saavat tärkeitä mineraaleja imemällä, pureksimalla tai nuolemalla luita. 
Sama kirahvi lähempää. Luu on melko suuri.
Lisää luita mutustavia kirahveja.
