Seuraavana aamuna heräsin melko aikaisin ja huomasin ikkunasta ulos katsoessani mantereelta näkyvän vuorijonon, jonka aurinko valaisi. Sitä piti tietysti lähteä kuvaamaan. Sain myös muutaman kuvan minkistä, joka ilmestyi kivenkolosta kuvatessani peukaloista.
Lofooteilla kalastetaan paljon turskaa ja sitä roikkuu kaikkialla kuivumassa. Mökkimme ympärillä oli useita kuivaustelineitä ja ikkunasta näkyi kaloja käsitteleviä miehiä. Turskat saapuvat joulukuussa kutemaan Lofoottien ympäristöön ja palaavat huhtikuussa takaisin Barentsinmerelle. Turskaa on niin paljon, että kalastajat saattavat saada niiden kalastuksesta parissa kuukaudessa koko vuoden ansionsa.
Näimme paljon hienoja hiekkarantoja, joihin vuorilta valuvat vedet laskevat. Valokuvasin illalla hämärässä pitkällä valotusajalla yhtä tällaista virtaa.
Toisena päivänä ajoimme Lofoottien kärkeen, jossa on jyrkkiä kallioita. Pikkukajavat lentelivät lähistöllä ja aurinko paistoi ohuen pilviharson takaa. Viitisen vuotta sitten näimme samassa paikassa saukon ja yritimme valokuvata filmikameroilla ohitse lentäviä pikkukajavia. Tällä kertaa kajavien kuvaus sujui 1d Mk3:n ansiosta niin helposti, että kyllästyimme muutamassa kymmenessä minuutissa.
Paluumatkalla poikkesimme Nusfjordiin, jossa vanha kalastajakylämiljöö on säilynyt suhteellisen yhtenäisenä. Meriharakoita näkyi Lofoottien rannoilla kaikkialla.
Vietimme viimeisen kokonaisen päivän käyden Sortlandissa. Tarkoitus oli käydä valokuvaamassa merikotkia, joita alueella pitäisi olla erityisen paljon, mutta lopulta näimme kotkia huomattavasti enemmän muualla. Ajomatkaa tuli liikaa yhdelle päivälle, mutta onneksi aamun harmaa ja lumisateinen sää muuttui iltaa kohden aurinkoiseksi. Emme nähneet kovin paljon mitään jännittävää ja myöhästyimme illalla lautasta aikaerohämmingin vuoksi (unohdimme kesäaikaan siirtymisen). Lähtöpäivänä pääsimme vielä kuvaamaan kotkaa aika läheltä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti