Matkan suunnittelua

Päätöksestämme lähteä kesällä Namibiaan ja Kapkaupunkiin on nyt kulunut puoli vuotta. Vietettyäni useamman kuukauden järjestäen majoitusta, lentoja ja muita käytännönasiota en meinannut keksiä iltaisin tekemistä, kun kaikki alkoi olla valmista. Nyt matka tuntuu lähestyvän hurjaa vauhtia: lähdemme alle kolmen viikon kuluttua ja yhtäkkiä mieleen muistuu kymmennittäin asioita, jotka pitää vielä hoitaa.

Yövymme yhteensä 15 eri majapaikassa, joiden varaaminen oli yllättävän työlästä. Heinä- ja elokuu ovat turistien suosimia kuukausia, joten majoitus piti varata hyvissä ajoin etukäteen. Silti emme saaneet yöpaikkaa kaikista haluamistamme hotelleista: parhaat paikat ovat täynnä jopa vuodeksi eteenpäin. Namibia Wildlife Resorts, eli NWR huolehtii turistien majoituksesta kansallispuistoissa ja muutamassa muussa kohteessa. NWR vastaa sähköposteihin hitaasti, tehottomasti ja jokseenkin nuivasti. Jälkikäteen olen todennut, että olisi ollut järkevämpää käyttää paikallista matkanjärjestäjää kaikkien majoitusten varaamiseen. Se ei olisi edes maksanut ylimääräistä, koska matkanjärjestäjät saavat palkkionsa hotelleilta. Esimerkiksi Cardboard Box Travel Shop on ainakin toistaiseksi kokemukseni mukaan ollut hyvä ja luotettava. Se olisi ollut myös majoitusten maksun kannalta selkeämpää, koska eri hotelleilla on erilaiset maksukäytännöt. Joissakin halutaan etukäteen koko summa tai osa loppusummasta, mutta osassa maksetaan vasta paikanpäällä. Yleensä varausta ei voi tehdä ilman luottokorttia ja esimerkiksi NWR vaati tiedot faksattuina (meillä ei tietenkään ole faksikonetta).

Matkan yksi päätarkoituksista on tietysti valokuvaus. Kahden viikon matkamme Costa Ricaan tuntui valokuvauksen kannalta yksinkertaiselta. Heikillä oli mukana kannettava tietokone, johon siirsimme päivittäin otetut kuvat. Iltaisin kävimme kuvia jonkin verran läpi ja poistimme turhia. Namibiaan ei tunnu olevan järkeä ottaa tietokonetta tai kuvapankkia mukaan. Ajamme paljon paikoin kuoppaisilla ja todella pölyisillä hiekkateillä. Pitäisi siis ottaa tarpeeksi muistikortteja mukaan, mutta minulle tuottaa vaikeuksia arvioida, kuinka paljon kuvaan matkan aikana. Costa Ricassa otetuista kuvista olen säilyttänyt noin 3000. Namibiassa on mahdollisesti vielä enemmän kuvattavaa ja olemme reissussa vähän yli kaksinkertaisen ajan. Olisiko 120 Gt sopiva määrä muistia? Lisäksi hyödynnämme 1D mk3:n tarjoamaa mahdollisuutta kuvata samanaikaisesti kahdelle eri kortille. Toiselle kortille tallentuvat varakopiot jpg-tiedostoina.

Costa Rican kuvauskohteet olivat yksipuolisempia kuin Namibian (ja Kapkaupungin tietysti, olemmehan sielläkin viisi yötä). Oli vain erilaisia elukoita vihreällä taustalla maisemakuvauksen jäädessä hyvin vähäiseksi. Namibiassa pitäisi olla lukuisten eläinten lisäksi huikeita maisemia, ihmisiä ja mm. hiekkaan hautautunut vanha kaivoskaupunki. Ihmisten kuvaaminen jyrkässä valossa edellyttäisi salamankäyttöä, mutta ajattelin jättää sen kotiin. Minusta tuntuu, etten kehtaa räiskiä ihmisiä salamalla, vaikka saisin siihen luvan. Muutenkin suunnittelemamme retki Himba-kylään tuntuu hieman kiusallisesti tirkistelyltä, vaikka retken idea on tietysti tuoda tuloja paikallisille ihmisille. Muistan, että Tansaniassa me valkoihoiset olimme kyllä enemmän tirkistelyn kohteena. Erityisesti lapset halusivat kokeilla vaaleita hiuksiani. On vähän sääli, että olen luontevampi hyönteisten kuin vieraiden ihmisten seurassa.

Vielä pitää tottua heräämään puoli seitsemältä. Namibiassa aurinko nousee klo 6 aikoihin ja kello on siellä kaksi tuntia vähemmän kuin Suomessa. On parempi tottua heräämään liian aikaisin, koska unirytmi menee kuitenkin lentojen ja yöllisen bussimatkan takia sekaisin. Haluan herätä pirteänä riittävän aikaisin, etteivät parhaat valot mene hukkaan. Costa Ricassa en joinakin aamuina jaksanut millään herätä ja se jäi harmittamaan.

Piisku mökillä

Kalimeen retkeilypolku

Kävimme Oulun lähellä sijaitsevalla pienellä retkeilyalueella, jossa on vajaan 6 km mittainen retkeilypolku. Polku kulkee jonkin matkaa Kalimeenojan vartta pitkin. Ajaessamme kuoppaista hiekkatietä polun lähtöpaikalle näimme nuoren hirven, joka katseli meitä hetken ennen metsään katoamista.


200 metrin päässä polun lähtöpisteestä sijaitsee laavu ja nuotiopaikka. Laavun vieressä oleva pieni koski vaimentaa mukavasti tieltä kuuluvan liikennemetelin ja retkeilijä voi melkein tuntea olevansa kauempanakin kaupungista. Reitin puolivälissä pitäisi olla toinen laavu lammen rannalla.



Kävelimme polkua ainoastaan kilometrin verran, sillä juutuimme valokuvaamaan polun varrelta löytämiämme hyönteisiä ja meidän oli palattava takaisin syömään. Alla lehtikantokuoriainen, sinitoukohärkä ja koivunkäärökärsäkäs.




Ruoan kypsymistä odotellessa kuvasin rentukoita, vastakuoriutunutta koskikorentoa ja orvokkeja.